← Feed

Posts

• View post

  Mulla on suuri kunnia olla yksi uuden Maria Jotuni -novellikilpailun finalisteista. Ehdolla on Salla Simukan ja Siri Kolun toimittamassa Tästä Ihmemaahan -novelliantologiassa ilmestynyt Lissut-novellini. Oon ihan superiloinen ja otettu, ja tosissani kyllä panostinkin tähän utopianovelliin! Kiitos Siri & Salla kun saitte mut kirjoittamaan sen 🤩 Suuret onnittelut myös Magdalena Hai, Marko Järvikallas, Anne Leinonen, Juuli Niemi, Harry Salmenniemi ja Jaakko Yli-Juonikas! Upeaa että Koneen Sä...

• View post

  Vielä selvyyden vuoksi: minä en ole Instagramissa. Ymmärrän hyvin, miksi monien on sieltä vaikea lähteä vaikka haluaisikin, ja kukin tehköön niin kuin itselle on hyvä, mutta mulle oli välttämätöntä reilu vuosi sitten lakata jakamasta sisältöäni riistoyhtiö Metalle. Jonkun kakkiaisen tekemä siiri_enoranta-valeprofiili instassa sen sijaan on 😒 Ja hyvää tarkoittavat ihmiset jakavat tämän identiteetinvarastajan tiliä luullen sitä minuksi. Ilmiantaa voi reittiä: profiilin oikean ylänurkan kolmesta...

• View post

  Keskusteluja kukkasten kanssa on nyt mun osaltani täysin valmis, ja se ilmestyy 5.5. Oon niin epäuskoisen onnellinen kun saan julkaista romaanin! Vuosi vuodelta oon vaan kiitollisempi kun saan tehdä tätä ihanaa, kummallista työtä. Hassua kuinka mikä vain voi inspiroida, niin kuin nyt vaikka tämä orkideavanhukseni, joka tässä kukkii talvella 2024. Miten kummassa se voi keskellä Suomen talvea loihtia lähes tyhjästä noin käsittämättömän luomuksen? #kukka #orkidea #kirjat #inspiration #keskustelu...

• View post

  Oon lukenut tänä vuonna niin ihania tylsiä kirjoja :D Susanna Clarken Piranesi on yksi lemppareistani, joten halusin lukea myös tämän hänen aikaisemman fantasiajärkäleensä Jonathan Strange & herra Norrell. Magia on ollut vuolasta ja hyvinvoivaa vielä 1500-luvun Englannissa mystisen maagikko Raven Kingin hallinnon aikana, mutta kirjan alkaessa 1800-luvulla käytännön magia on kuihtunut olemattomiin. Herra Norrell on ainoa, joka osaa oikeasti taikoa, kunnes Jonathan Strangesta tulee toin...

• View post

  Oon joskus kaaauan sitten lukenut Ishigurolta Ole luonani aina, ja muistelen tykänneeni. Klara ja aurinko jätti makuuni ehkä vähän liikaa salaisuuksia, niin että toisinaan mua turhautti lukiessa kun ihmettelin, eikö asioista todella kerrota enempää. Tarina oli liikuttava, mutta välittömästi lukemisen jälkeen olin hiukan pettynyt. Sitten kävi hassusti niin, että kun pohdiskelin kirjaa itsekseni ja täydensin aukot mielikuvituksella, yhtäkkiä pidinkin siitä paljon enemmän. Joka tapauksessa tykkäsin...