Yksityisautoilu-jutusta tuli mieleen isä, joka ei koskaan ajanut ajokorttia. Isä oli syntynyt 1930-luvulla ja menettänyt 15-vuotiaana oikean kätensä. Hän oli poikaporukalla kalastanut Kokemäenjoella kotitekoisella dynamiitilla ja räjähde oli lauennut käteen. Oli vissiin köyhemmällä väellä tavallista sellainen kalastus, epätavallista oli, että sattui jotain. Lapsena mulle oli ihan maailman luonnollisin asia, että isällä oli käsi ja ”tynkä”. Isä ajoi nuorena moottoripyöräkortin ja silloin inssissä hänellä oli tekokäsi. Inssin tarkastaja ei ollut huomannut mitään, oli vain ihmetellyt, miksi pyörää oli mukautettu. Isä sanoi, ettei hän halunnut toista kertaa mennä apinaksi eli mennä proteesin kanssa ajamaan autoinssiä. Yleensä isä ei käyttänyt proteesia. Kerran 1980-luvulla isä iski mökillä puita tehdessä kirveellä tynkään. Hän sieltä sitten mopoili rätti kädessä parikymmentä kilometriä terveyskeskukseen. Ihmetteli vähän, kun terveydenhoitaja oli pyörtyä. Ei se käsi halkopinossa ollut. #muistot #vammat