Lueskelen vanhaa tweettiarkistoani. Kirjoitin 5+ vuotta sitten näin: Aikoinaan itsetuntoni ollessa nollissa mietin mitä muut minusta ajattelevat. Nykyään tiedän, että vaikka olisin kuinka kiltti, aina löytyy joku joka pitää piirrettäni, mielipidettäni tai kantaani negatiivisena. Meitä on moneen junaan. On aivan turhaa yrittää miellyttää kaikkia. --- Ajattelen edelleen näin. Minusta tuntuu hämmentävältä, että jotkut ovat ylipäätään kiinnostuneita muiden ihmisten elämästä ja heidän käytöksestä. Minusta ihmisten pitäisi muutenkin keskittyä enemmän omaan tonttiinsa, eikä arvostella muita. Liian paljon näkee tietynlaista "nokkimista" naapurin suuntaan, "miksi teet näin kun pitäisi tehdä noin". Postaan netissä aika avoimesti ja minua seuraa moni henkilö. Sen siitä saa kun kirjoittelee 30 vuotta julkisesti netissä. Se ei silti tarkoita, että tarvitsisi sietää mitä tahansa. Joskus Twitterin kulta-aikoina minua tuli jopa paikalliset tweettaajat moikkaamaan ruokakaupassa. Siis ihmiset, joita en tuntenut millään tavalla. Se oli hieman ahdistavaa. En minä mikään julkimo halua olla. Jotkut kokevat, että jos seuraa netissä, tuntee toisen. Tai että "jos postaa julkisesti, pitää kestää seuraukset". Ei se niin mene. Minulle kirjoittaminen on tärkeää ja aion kirjoittaa someen avoimesti jatkossakin. Mutta en aio miellyttää kaikkia. Liian monta vuotta elämästäni käytin kynnysmattona. Nykyään olen sinut itseni kanssa ja elän omanlaistani elämää. Sen pitää riittää.