#ADHD #AuDHD "Yhteenvedon mukaan laajalle suuntautuva huomio voi auttaa löytämään kaukaisia mielleyhtymiä ja synnyttämään uusia ajatuksia Luova ajattelu ei kuitenkaan perustu pelkkään huomion harhailuun. Myös kyky keskittyä yhteen asiaan on tärkeä, jotta syntyneitä ajatuksia voi työstää ja arvioida. Luovuuden kannalta olennaista saattaakin olla kyky liikkua joustavasti näiden kahden tilan välillä." - Olen itse autisminkirjolla ja lisäksi ihan selkeästi se levoton kieppuja kenen keskittymiskyky herpaantuu ulkoisten ärsykkeiden takia, hälinän, melun, valosaasteen, sosiaalisen ahdistuksen, jopa hajujen takia.. Ikäänkuin kaikki suodattimet ja termostaatit puuttuis ja kaikki informaatio virtaa aivoihini suodattamattomina. Olen yliherkkä. Keho käy yleensä ylikierroksilla. Valtavan kuluttavaahan se on vaikka olenkin luova ja myös jo todistanut sen moneen kertaan tekemällä ja tuottamalla mielikuvituksellisia, monien ihastelemia tuotoksia. Koulussa paikoillaan istuminen oli yhtä helvettiä! Yleensä puhutaan että pojat syrjäytyvät ja pojille pitäis tarjota sitä sun tätäerilaista kuin kilteille ja kärsivällisille tytöille. Ongelman sukupuolittaminen on meidän "tuhmien tyttöjen" sivuuttamista. Meidät yritetään häivyttää ikäänkuin meitä ei olis lainkaan olemassa. Minä olisin tarvinnut koulun missä ollaan paljon ulkona, missä opetellaan muualla kuin ahdistavan luokkahuoneen vankina. Minä rakastan VAPAUTTA! Minä vihaan kahleita! Naiseksi varttuneena se olin minä kuka tuli raskaaksi ja lapsi on valtava kahle. En minä lastani vihannut, mutta vihasin usein sitä saatanan ahdasta äitiyden normia joka oli. Inhosin kaikkia niitä normiämmiä, joita istui vanhempainilloissa jo päiväkodissa, he ja heidän "täydelliset" lapsensa. Vähä-älyisiä "ihmisiä". Aniharvoin olen kohdannut ketään ketkä olis samalla aaltopituudella kanssani. Olen uskaltanut elää erilailla. Olen rakastanut vapauttani niin paöjon etten ole suostunut jatkamaan ihmissuhteita joista on kadonnut idea. Olen luopunut materiaalisesta onnesta menttaalisen hyvinvoinnin vuoksi. Enkä kyllä edes usko että sitä materiaalista onnea olis olemassa varsinaisesti. Kauhuviso se on että olis pitänyt jämähtää johonkin valtavan asuntolainan takia, jumittaa parisuhteessa, jossa joutuu teeskenetelmään että jaksaa.. Teeskentelemään työpaikalla että jaksaa, teeskentelemään kaikkialla että jaksaa ja lopulta sitä olis pelkkä ihmisen kuori.. Osaan teeskennellä, osaan maskata. Olen entinen harrastajateatterilainenkin. Estradille ne esitykset sopii, ei ihmisen arkeen. Tylsämieliset kai kykenee paremmin puuduttavaan, tasapaksuun elämäänsä, missä samat naamat luovat heille saman tyylisen turvan kuin oli lapsuudessa.. Epäitsenäiset ihmiset, ketkä eivät koskaan kasva aikuiseksi. Eihän sille kukaan mitään itse mahda millaisin aivoin syntyy. Ketään ei voi syyttää, mutta yhteiskunnan pitäisi olla kaikille, ei vain tylsämielisille, tai narsisteille ketkä laativat sääntöjä muille itse niitä noudattamatta. Läheisriippuvaisissa on myös narsisteja ketkä elävät kaksoiselämää. Salasuhteita, salalapsia, jalkavaimoja.. Sovinistina kaikki vaikuttaa olevan mahdollista. Valehtelemalla valtaan pääsy. Narsitinen muiden manipulointi, kyky puhua muut ympäri.. Onneksi en syntynyt sellaiseksi. En halua hoviväkeä, en halua kalifiksi kalifin paikalle. Rakastan vapauttani.. ❤️ Juice Leskisen sanoin: "Ymmärrä en niitä, jotka luotuja on kaksosielämään, kun en kunolla saa eletyksi tätä yhtäkään.." (sanamuoto ehkä eri, idea sama..) https://www.hs.fi/tiede/art-2000012251865.html